Hyvä kysymys!

Ehkä ihminen on kiireinen, mutta toiveikas sen suhteen, että kiireet joskus loppuvat ja hänellä on aikaa kirjoitella jotain muuta kuin duunijuttuja.

Pistän kaiken toivoni kesään. Luotan siihen, että kovaa vauhtia lähestyvä loma katkaisee tämän älyttömän stressin, vapauttaa hartiani kroonisesta jumituksesta ja tekee päätteen edessä istumisen taas himpun verran houkuttelevammaksi. Uskoisin myös, että pystyn kesän aikana hyödyntämään akateemisen vapauteni parhaita puolia ja ehdin peräti blogeilla.

Työkiireiden lisäksi hoppua on ollut myös sosiaalisen elämän saralla: sinkkuuntuminen tuo näemmä aina muassaan täpötäyden kalenterin. Olenkin kuluttanut aikaani jos jonkinlaisissa kissanristiäisissä. Lisäksi olen käyttänyt järkyttävän suuren osan vapaa-ajastani puhelimessa juoruamiseen. Ei ehkä kaikista hyödyllisin ajanviettotapa, mutta erittäin miellyttävä. Mulla on niin ihania ja sekopäisiä ystäviä!

Kylttyyriäkin on toki tullut harrastettua. Tämän kuun poikkeuksellisimpia ja erikoisimpia kulttuurielämyksiä on ehdottomasti ollut parin viikon takainen keskiaikainen ilta, johon osallistuin ystäväni Eenan kanssa.

Epäilen, että keskiaikainen ilta kalskahtaa normaalin ihmisen korvaan nörttien puuhastelulta. Mutta mä olenkin historianörtti, enkä ole koskaan edes yrittänyt peitellä sitä. Vähän hankalaahan se tällä työtaustalla ja näillä maisterinpapereilla tietysti olisikin. Sitä paitsi, professori Zetterbergiä lainatakseni, me historioitsijat olemme runoilijoiden sukua! Ei hullumpi määritelmä.

Mikään keskiaikanörtti en tosin myönnä olevani – kyseinen aikakausi ei todellakaan ole erityisaluettani. Suurimpana syynä siihen, että päätin osallistua tähän iltaan, olikin sen toinen teema: ruoka. Jos minä nimittäin jostain olen kiinnostunut, niin ruuasta: sen syömisestä, sen tekemisestä, kaikesta mahdollisesta siihen liittyvästä. Illan juju olikin, että ensin valmistimme ruuat ryhmissä, sitten aterioimme keskiaikaisesti ja asianmukaisesti pukeutuneina. Siinä ohessa sitten kuuntelimme pari (tylsähköä) luentoa keskiaikaisesta ruuasta.

Aikaisemmat kokemukseni keskiaikaisesta ruuasta olivat aika vähäisiä. Sen verran olin aiheeseen perehtynyt, etteivät odotukset itse ruuan suhteen olleet kovin korkealla. Suomessahan on noihin aikoihin syöty perin askeettisesti. Siksi olikin todella mukava yllätys, kun kävi ilmi, että illassa kokkaillut ruuat eivät olleet pelkkää ohrarievää ja nauriskeittoa. Reseptit olivat nimittäin suurimmalta osin etelä- ja keskieurooppalaisia. Todennäköisesti juhlaruokia, sillä niin paljon eksoottisia aineita niissä käytettiin. Eksoottisia siis aikakauden olosuhteet huomioonottaen. Resepteissä suosittiin myös kermaa, kananmunia ja muita "kevyttuotteita".  

Ilta oli erinomaisen onnistunut: ensin kokkailua älykkäässä seurassa, sitten ateriointia pitkän kaavan mukaan. Jännittävän erilaista ruokaa, hyvää viiniä, vähän historiateemaisia keskusteluja ja opiskeluajan fiilistelyitä. Kaiken tämän lomassa vielä syväluotaavia ihmissuhdeanalyyseja hyvän ystävän kanssa. Ihanan rentouttavaa!

Minä jopa pidin niistä valmistamistamme ruuista. Kotikeittiöön en voi suurinta osaa niistä kuitenkaan suositella. Sen verran laardia niihin käytettiin. Yhden käyttökelpoisen reseptin sieltä kuitenkin sain. Keskiaikainen spelttilisuke on kokeilemisen arvoinen juttu. Sitä voi tarjoilla oikeastaan minkä tahansa pataruokatyyppisenhässäkän / pääruuan kanssa:

Spelttilisuke:

2 dl risottospelttiä

½ l kasvislientä

1 keltuainen

ripaus sahramia

Risottospelttiä saa muuten kuulemma parhaiten Ruohonjuuresta. Joten ei kun Kamppiin shoppailemaan! Niin ja mikäli löydät sisäisen historianörttisi ja haluat osallistua vastaaville illallisille, kannattaa tarkkailla keskiajan tutkimuksen seuran Glossa ry:n sivuja. Glossa järjesti nämäkin onnistuneet iltamat, joille annan esteettisen elämyksen mittarilla arvosanaksi 4 ee.